Françoise Dolto

Elämisen vaikeus

 

Näissä teksteissä on kysymys lapsista, heidän kehityksensä vaikeuksista ja keinoista selviytyä niistä. Kysymys on myös vanhemmista, heidän ahdistuksistaan, heidän tavastaan olla lapsen kanssa, ohjata lapsen elämää.

"Olen ajatellut omalla kohdallani, että psykoanalyytikon rooli ei rajoitu vain analyysien läpiviemiseen, eikä tietämisen itsekkääseen kapaitalisointiin, vaan se ulottuu, perustuen omaan kokemukseen ihmisen kärsimyksestä, yhteiskunnalliseen ja julkiseen toimintaan, jatkuviin kannanottoihin.

Niinpä tässä kirjassa on äänessä kasvatusfilosofi ja lasten puolestapuhuja, joka vaatii lapselle kunnioitetun subjektin asemaa heti syntymästä lähtien.

Varhaiskasvatus on Dolton suuri huolen aihe, "digestiiviseksi" kutsuttu koulu erityisen purevan kritiikin kohde. Kasvatetaanko lapsista tottelevaisia lampaita vai itsenäisesti ajattelevia ihmisiä? Missä on luova itsenäisyys? Saako olla erilainen ja kukoistaa?

Doltolla on näkemys siitä, miten lapsi pitää ottaa vastaan ihmisyhteisössä, kuinka hänet kohdataan.Maison Verte, "matalan kynnyksen" keskus, jossa psykoanalyytikon tehtävänä on toimia "ahdistuksen imijäsienenä", joka kohtaa tietyllä tavalla niin lapsen kuin hänen seurassaan olevana aikuisen.

Dolton ajatukset psykoanalyysistä ja sen toteuttamisesta lapsen  ja hänen lähipiirinsä kannalta kiinnostavat myös niitä, joilla vaikeuksia on ja jotka niihin apua hakevat.  

Esimerkkinä kohtaam.isesta on Dolton vuonna 1979 perustama Maison Verte.

ISBN 951-98603-4-7  Nid. 448s  25,-